Kirkon on varjeltava metsiemme elonkirjoa

16.2.2021

Vetoomus Kemiönsaaren evankelis-luterilaisen seurakunnan päätöksentekijöillle

Kirkon on varjeltava metsiemme elonkirjoa ja tehtävä osansa luontokadon pysäyttämiseksi

Kansalaiset ovat oppineet luottamaan ja turvautumaan kirkkoon ja luontoon etenkin vaikeina aikoina. Luonto on osoittautunut erityisen tärkeäksi pandemian aikana. Olemme kuitenkin hämmentyneitä siitä, miten seurakunta on avohakannut vanhoja metsiään sen sijaan, että olisi vaalinut niiden monimuotoista luontoa. 

Suomessa kaikki metsät, joita ei ole kaavoitettu johonkin käyttöön tai suojeltu, luokitellaan talousmetsiksi, ja niiden arvo nähdään sen mukaisesti vain taloudellisen hyödyn kohteina.  Metsät ovat kuitenkin ennen kaikkea eläviä ekosysteemejä, joissa elää lukematon määrä niihin sopeutuneita lajeja.  

Ihmiskunnan suurimpia kysymyksiä on, miten kykenemme hillitsemään eliölajien kirjon hupenemista ja ilmastonmuutosta. Suuri osa Suomen metsälajeista ja -luontotyypeistä on uhanalaistunut metsien hoidon ja hakkuiden seurauksena. Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen, ja luonto köyhtyy edelleen.  Arvioiduista 22 000 lajista 11,9% on uhanalaisia, mikä tarkoittaa metsälajeista 833 lajia.  ​Uusi eliölajien uhanalaisuusarviointi (SYKE) 

On erittäin huolestuttavaa, että YK:n vuoden 2011 biodiversiteettisopimuksen 17 %:n suojelutavoite vuoteen 2020 mennessä ei toteutunut. Myös kirkon on tärkeä ottaa huomioon, että EU:n uusi biodiversiteettistrategia sisältää 30 %:n suojelutavoitteen, josta 10 % olisi ns. tiukkaa suojelua. ​https://www.luonnontila.fi/toimintaohjelma/biodiversiteettisopimus/aichi-tavoitteet

Lisäksi ​YK:lle on tulossa uusi biodiversiteettisopimus, joka sekin pitää sisällään 30 %:n suojelutavoitteen, mutta sopimuksen laatiminen on koronan takia viivästynyt.

Kirkkon metsiä hoidetaan yleisesti metsänhoitoyhdistysten laatimien metsänhoitosuunnitelmien mukaan. Niissä vanhemmat metsät määritellään pääsääntöisesti uudistettavaksi ”hakkuukypsinä”, vaikka niiden säilyttäminen olisi juuri nyt, –hälyyttävän luontokadon uhan alla–,  äärimmäisen tärkeää. Vaikka 60-100-vuotiaita puita pidetään metsätaloudessa uudistuskypsinä, eivät ne sen ikäisinä ole edes luontaisen elinkaarensa puolivälissä. Männyt eläisivät Etelä-Suomessa 300-500-vuotiaiksi,  kuuset 200-400-vuotiaiksi ja koivut, raidat ja haavat 150-200-vuotiaiksi. Vanhat ja kuolleet puut ylläpitävät runsasta eliölajistoa, joka niiden puuttuessa häviää ja on jo osittain hävinnyt kokonaan maastamme.

Seurakunnat eivät aina kartoituta metsiensä luontoarvoja asiantuntevilla tahoilla, mikä johtaa uhanalaisten lajien vaarantumiseen ja niiden elinympäristöjen tuhoutumiseen hakkuissa. Päättäjillä on vähintäänkin moraalinen velvollisuus olla selvillä päätöstensä vaikutuksista. On myös hyvä tietää, että metsänhoitosuunnitelman voi vapaasti tilata useilta eri toimijoilta. Sitä voidaan myös muuttaa kesken sopimuskauden, jos saadaan uutta tietoa uhanalaisista luontotyypeistä ja lajeista. 

Avohakkuu on yksi merkittävimmistä luonnon monimuotoisuutta köyhdyttävistä tekijöistä ja ilmaston kannalta vahingollisin tapa käsitellä metsiä. Myös monet ihmiset kärsivät avohakkuista henkisesti ja 70 prosenttia suomalaisista ei hyväksy avohakkuita. ​https://docplayer.fi/11124072-Suomen-metsat-ja-metsa-politiikka-kansalaisten-nakemyksia.html

Metsä on elämän lähde ja kehto. Vuosisatojen kokemus on opettanut meille täällä, että ihmisen suhde metsään ei ole markkinasuhde eikä ensi sijassa hyötysuhde. Ihmisen suhde metsään on syvä riippuvuussuhde. Arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen Helsingin tuomiokirkon kryptassa 27.10.2018. 

Luontokato on tosiasia ja aikamme sen hillitsemiseksi on käymässä vähiin. Jopa aivan tavalliset metsälajit ovat uhanalaistuneet. Emme voi järkyttymättä seurata sivusta tätä kehitystä, jonka arvaamattomat seuraukset lapsemme joutuvat kohtaamaan.  

Kirkon täytyy yhteisönämme kantaa vastuunsa ja olla elämän suojelemisen puolella! 

KAKSI BIODIVERSITEETIN KANNALTA TÄRKEÄÄ SEURAKUNNAN OMISTAMAA 

METSÄALUETTA

Kemiönsaaren seurakunta omistaa kaksi metsäaluetta, joiden suojelu kokonaisuudessaan olisi nyt ensiarvoisen tärkeää. Luonnontilaisia alueita ei Kemiönsaarella ole juurikaan, mutta jos säilytämme jo varttuneet talousmetsät ja niihin kytköksissä olevat suot ehjinä kokonaisuuksina, on olemassa edellytykset luonnon tilan paranemiseen ja lajistolliseen runsastumiseen. Mutta jos nämä varttuneet metsät hakataan, menetetään seuraavaksi sadaksi vuodeksi niiden hyvässä vauhdissa oleva monimuotoisuuskehitys ja sen jälkeen luonnon palautuminen voi olla jo liian myöhäistä. 

BOTTENLÖSPOTTEN

Vetoamme  seurakuntaan, että se suojelisi toistaiseksi avohakkuilta säilyneen osan Bottenlöspottenin suo- ja metsäalueesta. Alue on kooltaa 60 hehtaaria olisi ainutlaatuinen kokonaisuus Västanfjärdissä, jossa metsiä ei ole juurikaan suojeltu. Bottelöspotten on paikoitellen erämainen, pieniä lampia, soita, kallioita ja järeitäkin puita sisältävä satumainen metsä. Kirkon omistaman palstan pohjoisosan avohakattu osa on puolestaan esimerkki siitä, millaiseksi se muuttuisi metsänhoidollisten toimenpiteiden myötä. Metsän pienet piirteet ja lukuisten lajien elinympäristöt tuohoutuisivat täysin. 

Suojeltuna se toimisi luonnon monimuotoisuden keitaana ja myös upeana virkistysalueena aivan Lammalan läheisyydessä. 

Bottenlöspottenissa on: 

  1. metsäistä kalliota
  2. puustoinen suo
  3. metsäisiä suon reunoja
  4. pienvesien lähimetsiä 
  5. rimpinen neva
  6. vanhaa kallionlakimännikköä
  7. pieni lampi kallion laella 
  8. jyrkänteitä
  9. keloja ja maapuita siellä täällä
  10. vanhan metsän indikaattorilaji männynkääpä 
  11. rämeitä ja nevoja
  12. rämeet ovat ojittamattomia
  13. rämeen puusto on luonnontilaisen kaltaista
  14. järeitä vanhoja ylispuita sekä lahopuuta 
  15. avoimen nevan keskellä suolampi ja sen ympärillä rimpiä
  16. puro, joka laskee nevasta etelän suuntaan
  17. mäntyvaltaista karua kangasta ja avokallioita
  18. vanhoja, yli 100-vuotiaita puita 
  19. pienipiirteisestä ja vaihtelevaa topografiaa. 

KRÅKVIKIN METSÄ 

Kråkvikin metsän tekee luonnon kirjon säilymisen kannalta erityisen arvokkaaksi sen laajuus, 49 hehtaaria ja se, että se rajautuu n. 350 hehtaarin kokoiseen jo olemassa olevaan suojelualuekokonaisuuteen. Luontokadon estäminen onnistuu vain, mikäli kykenemme luomaan riittävän isoja suojelualueita riittävässä määrin. Ekosysteemien köyhtymiseen johtaa elinympäristöjen sirpaloituminen ja kutistuminen. Stormossenin alueella on mahdollista useiden eri tahojen yhteisillä ponnistuksilla vastustaa tätä köyhtymiskehitystä ja saada luonto elpymään, meidän kaikkien, mutta ennen kaikkea lastemme eduksi. 

Valtio ja Koneen Säätiö ovat jo panostaneet merkittävästi tähän saaristoluonnon moni-ilmeisen luontosaarekkeen suojelemiseen ja siihen kytkeytyy jo myös pieni seurakunnan omistama maa-alue. Olemme myös vedonneet kuntaan, jotta se omalta osaltaan osallistuisi näihin luontotalkoisiin ja nyt toivomme, että myös seurakunta olisi mukana tässä yhteisen unelman toetuttamisessa.

Kråkvikissa on

  1. vanhoja kalliomänniköitä
  2. tuoreen ja kuivahkon kankaan mäntymetsiä
  3. koivumetsiä
  4. pieniä ojittamattomia rämeitä ja nevalaikkuja
  5. ojanvarsinotkelma (entinen puro)
  6. sekapuustoisia rinnemetsiä
  7. vanhoja mäntyjä kallioalueilla
  8. luontaisesti muodostunutta alikasvosta 
  9. lahopuuta on vähän
  10. joitakin tuulenkaatoja ja keloja.

Metsillä tärkeä rooli biodiversiteetti- ja ilmastokriisin aikaan

Rauhassa varttunut metsä vanhoine puineen ja lahopuineen on paras ympäristö uhanalaisten lintujen, sammalien, jäkälien ja muiden eliölajien säilymiselle. Yksi tehokkaimmista keinoista turvata metsien monimuotoisuus on siis vaalia varttuvia metsiä ja jättää ne hakkuiden ja muiden metsänkäsittelytoimenpiteiden ulkopuolelle kokonaan.  Vanhat metsät ja metsät hiilivarastoina ovat kirkon aarteita.

Kirkon tulee elää todeksi oma julistuksensa ja ekologinen tieto. Minkä teemme metsille, teemme itsellemme. Kirkon ja sen seurakuntien ekologisella vastuulla on painavat hengelliset ja teologiset perustelut.  Rakkaus ja vastuumme ulottuu myös tuleviin ihmisiin ja kaikkiin lajeihin. Evankeliumi tulee julistaa ”kaikelle luodulle” (Mark. 16:15). Kirkon ympäristödiplomin perusteluista löytyy lisää näkökulmia siitä, mitä ekologinen vastuu tarkoittaa.

Vetoamme, että toimitte seurakunnassa yhteiskuntamme ja tulevien sukupolvien parhaaksi vaalien kirkon metsiä ja niiden monimuotoisuutta nykyisen ekologisen tiedon pohjalta. Kirkolla ja sen seurakunnilla on suuri mahdollisuus ja vielä suurempi velvollisuus omalta osaltaan turvata elintärkeä monimuotoinen metsäluontomme. Se on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta, jonka viisaan vaalimisen olemme luottaneet teidän käsiinne. Luomisuskosta nousee vakava kehotus suhtautua kunnioittavasti ja rakkaudella luontoon, josta ja jossa ihmisen on elettävä.

Vetoamme Bottenlöspottenin ja Kråkvikin metsien puolesta!

Kemiönsaaren luonto ry 

Ritva Kovalainen, puheenjohtaja ja Miia Jylhä, varapuheenjohtaja

Meidän metsämme kansalaisliike

Paula Lönnemo ja. Hanna Jyske 

KUVAT: PANU KUNTTU