Avoin kirje Kemiönsaaren kunnalle
Kemiönsaaren luonto ry:n hallitus on lähettänyt 3.2.2025 Kemiönsaaren kunnalle alla olevan kirjeen.
Johdanto
Luontokadon hillintä vaatii laaja-alaisia toimenpiteitä kaikissa ympäristöissä. Tämä on erityisen tärkeää Kemiönsaaressa, jonka luonto on rikasta ja valtakunnallisesti merkittävää. Taalintehdasta pidetään arvokkaiden lajiesiintymien johdosta biodiversiteetin hot spot -alueena Suomessa.
Kemiönsaaren kunta on tähdännyt kuuluvansa Suomen parhaimpien kuntien joukkoon ympäristöasioissa, joten ympäristötyötä tulee jatkuvasti kehittää ja keinovalikoimaa laajentaa. Kemiönsaaren kunnan ympäristöohjelma sisältää monia toimenpiteitä, joilla kunta on sitoutunut edistämään aktiivisesti luonnon monimuotoisuuden suojelua ja hoitoa. Tähän sisältyy useita taajamien viheralueilla toteutettuvia monimuotoisuuden tilan parantamiseen liittyviä toimenpiteitä koskien esimerkiksi niittyjä, kulttuuriympäristöjä, pölyttäjiä ja niiden elinympäristöjä sekä vieraslajien torjuntaa. Taajamaluonnon villiinnyttäminen on myös yksi Luontoviisaat kunnat -verkoston teemoista.
Kemiönsaaren kunnan omistamilla taajamien viheralueilla on hienot mahdollisuudet jatkaa luonnon monimuotoisuuden lisäämistä. Työ on aloitettu muun muassa Hertsbölentien varrella sijaitsevan monimuotoisuuspuiston, sataman ja liikuntahallin viereisten uusniittyjen sekä varjotäpläkoin niittorajoituskohteiden muodossa. Päättyneessä Helmi-hankkeessa vuorostaan torjuttiin vieraskasveja ja hoidettiin kallioketoja. Näissä töissä kerrytettyjä kokemuksia ja opittuja käytänteitä voi jatkossa hyödyntää muualla. Luontotyö on siis hyvällä alulla ja tukee erinomaisesti kunnan ympäristöohjelman toimeenpanoa.
Tässä kirjeessä esittelemme luontotyön kehittämiskohteita ja käytäntöjen parantamista. Toivottavasti kunnalla on mahdollisuus hyödyntää näitä ajatuksia ideoita. Toivomme myös aktiivista vuoropuhelua Kemiönsaaren Luonto ry:n ja Kemiönsaaren kunnan välillä luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja hoidosta. Yhdessä voimme edistää asioita vahvasti.
Taajamametsät
Tutkimusten mukaan käsittelemättömät metsät koetaan kaikkein vetovoimaisimpina metsinä ja hallitun luonnontilan ylläpito ei häiritse luonnon virkistyskäyttäjiä. Taajamametsät eivät lähtökohtaisesti tarvitse muuta hoitoa kuin liikenneväylien, merkittyjen polkujen tai rakennusten turvallisuus edellyttää. Alikasvosta ja muuta pienpuustoa ei tule tarpeettomasti raivata, sillä metsäluonnon monimuotoisuudelle on tärkeää, että metsässä on kerroksellinen ja vaihteleva rakenne. Lehdoissa ja rantametsissä tämä on erityisen tärkeää.
Lahopuu on keskeinen osa luonnon monimuotoisuutta. Taajamametsissä kuolleet ja kaatuneet puut kannattaa lähtökohtaisesti aina säästää ja jättää ne metsiköihin lahoamaan. Kun väyliä ja reittejä raivataan niille kaatuneista tai niitä uhkaavista puista, niin rungot tulisi vain siirtää syrjään ja jättää maastoon maapuiksi. Suomessa 5 000 eläin-, kasvi- ja sienilajia on riippuvaisia lahopuusta ja sadat lajit ovat uhanalaisia lahopuun vähyyden vuoksi. Lahopuun väheneminen hoitotoimien takia on yksi suurimpia syitä lajiston uhanalaisuudelle.
Jos puistopuita tai muita rakennetun ympäristön puita kaadetaan, niin niitä kannattaisi hyödyntää lahopuina osana rakennetun ympäristön monimuotoisuuden rikastuttamista. Sijoituspaikkoja tähän on monia. Ne sopivat niittyjen, uuselinympäristöjen ja niittorajoituskohteiden viereen siirrettäviksi, sillä monet avomaiden hyönteislajit tarvitset lahopuuta pesä-, suoja- ja talvehtimispaikoiksi. Samoin kunnan ylläpitämiin puistoihin voisi jättää hallitun luonnontilan osia, joihin tällaisia järeitä runkoja voisi siirtää. Monissa Ruotsin kunnissa tämä on jo normaali käytänne ja tapa yleistyy myös Suomessa.
Nurmikot
Tiheästi leikattavat nurmikot ovat elonkirjon näkökulmasta autiomaita, mutta harventamalla leikkuuväliä ja antamalla kasvien kukkia, hoidettavien nurmikkoalueiden monimuotoisuutta voidaan yksinkertaisella tavalla lisätä. Monia nurmikkoalueita ei käytetä lainkaan oleskeluun, joten niissä tämä harvennetun leikkuuvälin malli olisi luonteva ratkaisu. Kun harvennettua leikkuuväliä ryhdyttiin kokeilemaan eräässä Taalintehtaalla sijaitsevassa taloyhtiössä, niin kukkivien kasvien määrä paikalla kohosi yhdessä vuodessa kolmeenkymmeneen.
Nurmikoita ei kannata leikata ennen touko-kesäkuun vaihdetta, sillä voikukat ja Taalintehtaalla kasvavat mukulaleinikit tarjoavat hyönteisille ravintoa toukokuussa, jolloin muita kukkivia kasveja on vielä niukasti. Tämä jälkeen nurmikot voisi leikata seuraavan kerran juhannuksen aikaan, jonka jälkeen nurmikon ruohojen kasvu hidastuu niin, ettei aluetta tarvitse välttämättä leikata ennen kuin syyskuun alussa. Vuosien välillä on lämpötiloista ja sateisuudesta johtuvaa vaihtelua, joten tilannetta tulee tarpeen mukaan seurata.
Nurmikoille, joita ei ole enää välttämätöntä ylläpitää, voisi antaa kehittyä niityn, joka niitettäisiin vain kerran tai kaksi kasvukauden aikana, joista jälkimmäinen kasvien siementen kypsyttyä syksyllä. Tällainen kukkakasvien elvyttäminen edesauttaisi perhosten, mesipistiäisten ja muiden hyönteisten tilannetta. Alueen kehittymistä seuraamalla voidaan myöhemmin ratkaista, tarvitseeko entinen nurmikko muita toimenpiteitä, kuten tiiviin pintamaan raapimista auki ja kotimaisten niittykasvien siementen kylvöä.
Harvennetun nurmikon leikkaamiseen taktiikkaa ja nurmikoiden niityttämistä on otettu enenevissä määrin käyttöön kunnissa eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Turun kaupunki on päättänyt muuttaa 10 hehtaaria nurmikoita niityiksi luontoarvojen lisäämiseksi.
Kemiönsaarella tavataan neidonkieltä, joka on melko harvinainen kasvilaji Suomessa. Taalintehtaan erikoisuus on neljä siitä riippuvaista hyvin harvinaista ja uhanalaista perhoslajia. Neidonkielten leikkaamista kasvukauden aikana tulisi siksi välttää, jotta näiden perhosten toukilla olisi riittävästi ravintoa tarjolla.
Uuselinympäristöt
Uuselinympäristöjä eli esimerkiksi avoimia paahdeympäristöjä, hiekkapohjaisia ketomaisia ympäristöjä tai alusta saakka perustettuja uusniittyjä voidaan perustaa taajamiin monenlaisiin avoimiin ympäristöihin. Verkostona esiintyessään ja kytkeytyessään luonnonympäristöihin ne voivat ylläpitää rikasta eliölajistoa, joka on taantunut perinnebiotooppien ja avoimien alueiden umpeenkasvun seurauksena.
Näitä ympäristöjä voidaan perustaa nykyisille nurmikoille kuorimalla päällimmäinen maan pintakerros tai tuomalla paksu kerros hiekkaa ruderaattialueelle. Suotuisan ja monimuotoisen kasvilajiston aikaan saamiseksi paikalla kannattaa kylvää joko lähialueelta kerättyjä niittykasvien siemeniä tai varmistetusti kotimaista alkuperää olevaa Suomessa luontaisesti esiintyvien niittykasvien ostosiemeniä. Alkuperän varmistaminen on ehdottoman tärkeää, eikä koristekasvien kylväminen ei tule kyseeseen.
Näille paikoille riittää tavallisesti yksi niittokerta syyskuun alussa, mutta jos heinittyminen on kasvukauden aikana voimakasta, niin toinen niittokerta noin kesäkuun puolivälissä voi olla tarpeen. Vuosittainen niitto pitää elinympäristöt avoimina, jolloin myös vaateliaalla kasvilajistolla on mahdollisuus menestystä.
Tällaisia uuselinympäristöjä on perustettu Taalintehtaalla Hertsbölentien varrelle monimuotoisuuspuistoon, Taalintehtaan liikuntahallin viereiselle nurmikenttäalueelle ja uuden vierassataman kohdalle Rantatielle. Ely-keskus on vastannut toistaiseksi monimuotoisuuspuiston hoidosta. Kunta on onnistuneesti hoitanut Rantatien uusniittyä, jonne on kehittynyt monimuotoinen kasvilajisto. Kuitenkin uuden yhteysaluslaiturin pysäköintialueen rakentamisen myötä osa uusniitystä jäi asfaltin alle. Alueen uusniitty perustettiin osin hyvityksenä yhteysaluslaiturin rakentamisesta, joten on valitettavaa, että osa tästä luontohyvityksestä on menetetty. Nyt olisi tärkeää kompensoida tämä menetystä perustamalla uusi niitty jonnekin muualle Taalintehtaalle.
Taalintehtaan liikuntahallin viereen perustettiin pari vuotta sitten pieni hiekkapohjainen keto, joka jäi kuitenkin teknisistä syistä pienemmäksi kuin oli tarkoitus. Sen ympärillä on laaja nurmikkoalue, jota on leikattu tiheästi kesän ajan. Alueella ei kuitenkaan oleskella, joten siinä olisi erinomainen mahdollisuus kehittää koko aluetta monimuotoisuus edellä, joka tukisi tämän pienen niityn luontoarvoja. Uusniityn ympärillä kannattaisi vähintään harventaa leikkuuväliä reippaasti, jotta kasvit ehtisivät kukkimaan ja näin tarjoamaan ravintoa hyönteisille. Tällä hetkellä tilanne on ollut ristiriitainen, sillä samaan aikaan paikalla on yritetty lisätä monimuotoisuutta ja vieressä sitä on nurmikon tiheällä leikkuulla vähennetty. Vuosittainen niitto syksyllä ja niittojätteen pois kerääminen on suositeltava hoitotoimenpide alueelle.
Haitalliset vieraskasvit
Kemiönsaaren taajamissa esiintyy monia haitallisia vieraskasvilajeja, jotka luontoon levitessään vievät kasvutilaa ja valtaavat elinympäristöjä köyhdyttäen näin monimuotoisuutta. Vieraskasvilajeja ovat esimerkiksi jättipalsami, komealupiini, jättiputki, kanadanpiisku, jättitatar, kurtturuusu, kaukasianmaksaruoho, palsternakka ja kiiltotuhkapensas. Näiden lajien esiintymiä on ilmoitettu kunnalle, niitä löytyi Helmi-hankkeen yhteydessä ja niitä on ilmoitettu laji.fi-verkkopalveluun. Vieraskasvien säännölliseen torjuntaan tulisi panostaa ja vieraslajiasetukseen sisältyviä lajeja koskee torjuntavelvoite.
Yksi vieraskasvien leviämisväylä on laittomat puutarhajätteen kaatopaikat, jonne omakotitalojen asukkaat käyvät viemässä luvatta puutarhajätteitään. Niihin tulisi varhaisessa vaiheessa puuttua, sillä esimerkiksi Taalintehtaan Talvitiellä sijaitsevalta kaatopaikalta luontoon on levinnyt vuosien ajan monia vieraskasvilajeja, joiden torjuntatyö on yhä kesken.
Vieraskasvien torjunta saatiin hyvin käyntiin Taalintehtaalla vuosina 2022–23 käynnissä olleessa Helmi-hankkeessa, mutta työn jatko jäi kunnassa avoimeksi. Monet vieraskasvilajit lisääntyvät nopeasti vain pienestä määrästä jäljellä olevasta versosta ja muutamassa vuodessa tilanne voi palata ennalleen. Siksi torjuntatyötä tulisi pitkäjänteisesti jatkaa pysyvien vaikutusten saavuttamiseksi. Systemaattisella otteella työn määrä vähenee vuosi vuodelta.
Lahopuuaidat ja linnunpöntöt
Niittyjen, harvennetun leikkuuvälin nurmikoiden ja hallitun hoitamattomuuden viheralueiden yhteyteen kannattaa perustaa lahopuutarhoja. Tämä tarkoittaa, että alueille jätetään kuolleita puita maahan, jolloin hyönteiset ja sienet saavat niistä kasvupaikkoja. Järeät lahopuut toimivat isoina hyönteishotelleina.
Pienempää kuollutta puuainesta, kuten oksia ja risuja voi kerätä tolppien väliin aidaksi, jolloin ne ovat kootusti samassa paikassa tiiviisti tarjoten eliölajistolle pienelinympäristöjä. Tällaiset lahopuuaidat on perustettu monimuotoisuuspuistoon ja Ruukinpuiston reunaosaan. Myös lehtikehikkoja kannattaisi perustaa, minne syksyllä kerättäisiin puiden lehtiä esimerkiksi kuutiometrin kokoisiin kehikoihin. Ne voisivat tarjota talvehtimispaikkoja selkärangattomille eläimille ja siileille.
Taajamien puihin voisi asentaa lepakonpönttöjä ja lentoaukoltaan isoreikäisiä (ø 4–6 cm) linnunpönttöjä, jotka sopisivat esimerkiksi kulttuuriympäristöissä pesiville, mutta taantuneille käenpiioille ja kottaraisille.
Viestintä
On keskeistä kertoa tehdyistä uusista toimenpiteistä, jotta niiden tavoitteet tulevat asukkaille tutuiksi. Paikallismedia uutisoi mielellään kylien tapahtumista ja uusista avauksista. Kylteillä voidaan ohikulkijoille kertoa, että toiminnassa on kyse luonnon monimuotoisuuden elvyttämistä. Tämä lisää luonnon monimuotoisuuden lisäämisen sosiaalista hyväksyttävyyttä, kun muuttuneista käytännöistä ja uusista ratkaisuista taajamaympäristöissä viestitään ja toimenpiteet perusteella tavoitteen mukaisesti. Taalintehtaalla tällaisia kylttejä on ilahduttavasti jo pystytetty useisiin paikkoihin, joissa esitellään monimuotoisuutta ja sen hoitoa.
Kunnan näyttämä esimerkki taajamaympäristöjen villiinnyttämisessä ja monimuotoistamisessa on tärkeä osoitus paikallisille asukkaille nykyaikaisesta ja ympäristövastuullisesta otteesta viheralueiden hoidon toteuttamisessa. Kunta voisi järjestää asukkaille tilaisuuksia ja tapahtumia, joissa edellä esitellyistä ja kunnan käyttöön ottamista ratkaisuista voisi kertoa ja niitä käytännönläheisesti demonstroida. Toimenpiteiden vaikuttavuus ja monimuotoisuutta ylläpitävä verkosto kasvaisi tällä tavoin suuremmaksi.