Koska lunta ei saatu, päätettiin jälkiretki toteuttaa hiihdon sijasta saapastellen. Metsänpohjalla ja suolla lunta oli vain laikuittain, mutta joitain jälkiä ja jätöksiä sentään päästiin näkemään, vaikka olosuhteet eivät olleet jälkiretkelle otolliset. Retkelle osallistui oppaan lisäksi neljä innokasta luonnontarkkailijaa. Ensin kierrettiin metsän reunaa pitkin Stormossenin keskellä olevalle metsäsaarekkeelle, jossa nautittiin eväät. Suoluonto lumosi retkeilijät kauneudellaan ja routaista suota pitkin pääsi kävelemään helposti. Koska pari tuntia vierähti nopeasti, päätettiin tehdä vielä ylimääräinen kierros Kullan vanhan metsän alueelle.

Jälkiretken jäljet ja jätökset:

• käpylinnun syömiä käpyjä
• valkohäntäkauriin lumijälki
• useita metsäkauriin jälkiä ja jätöksiä
• oravan jälje
• pyyn papanoita
• teeren jälkiä ja jätöksi
• ketun jäljet
• tikkojen kaivamia koloja ja käpytikan syömiä käpyjä
• ihmisen ja koiran jäljet

Muita havaintoja:

Lintulajeja nähtiin ja kuultiin muutamia: talitiainen, hippiäinen, töyhtötiainen ja hömötiainen. Lisäksi päästiin näkemään kanahaukan pesä. Metsänpohjalta löytyi kahdesta eri paikasta harvinainen sieni, neulasmaatähti (Geastrum quadrifidum), joka sai ihmetystä ja ihailua osakseen.

Teksti: Sanna-Mari Kunttu
Kuvat: Sanna-Mari Kunttu, Kaj Genberg, Teija Puranen